Villisikaa talvella Parnussa

Seuraavaksi  helmikuun alussa, täydenkuun aikoihin olikin sitten vuorossa sikujahti Parnussa, tutussa paikassa. Tämä tosin oli ensimmäinen kerta kun lumiseen aikaan sikua olin jahtaamassa. Kokemus oli taas yksi niistä ääripäistä. Nyt ei ollut myrskyä eikä taivaskaan ollut aukaisut hanojaan sepposen selälleen mutta kylmää oli kuin ryssän helvetissä kuten paikalliset asian ilmaisivat, mittari tosin ilmoitti vain -28 ja -24 välillä olevia lukemia ja autot ilmaisivat asian aamukankeudellaan taikka halullaan jatkaan "unosiaan".

Olin varautunut kylmään vaatetuksella, Blaserin untuvalla ja Blaserin fleesepussilla sekä jalkineina hyviksi koetut Muck Bootit. Hyvät, oikeat villasukat tietysti itsestäänselvyytenä mukana sekä lämpimät ja helposti kädestä lähtevät käsineet pään lämmöneristystä unohtamatta, joka tällä kertaa oli Fjälrävenin oranssi karvareuhka. Alusasuina luonnonkuiduista tehdyt vetimet. Näillä varusteilla tarkeni passissa sellaisen 3-4 tuntia. Kavereilla oli mukanaan kaikennäköisiä teknisiä lämmönlähteitä, kaasulämppäreitä, paristokäyttöisiä jalanlämmittimiä yms. ja olin alku jahdista vähän harmissani kun en ite ollut moisia apuvälineitä hommannut. Mitä pitemmälle jahti jatkui sitä vähemmän harmittelin sillä kaasut eivät tulleet ulos pulloistaan ja ohuet sähköjohdot katkeilivat jne. Tosin sen verran nuo apuvälineet alkoivat kiinnostamaan, jotta tulevat kyllä varmaan kokeiluun kovan harkinnan ja tutkimisen jälkeen, pojat on aina poikia mutta lelut vain kallistuvat :D

Jahti oli pääasiassa juurikin kyttäystä mutta pääsimme myös nauttimaan ajometsästyksestä tuossa hyytävässä ilmassa mutta se ei tuntunut haittaavan kun tapahtumia ja sikoja riitti vaikka saalis jäikin laihaksi. Itsekkin pääsin ajojahdin tiimellyksessä kerran kokeilemaan joskos sitä potsin olis saanut mutta puhtaan hutin ammuin tuhatta ja sataa juoksevaa pikkusikaa yrittäessäni, olisi pitänyt jättää kokeilematta. Hyvä maku jäi sikujen talvijahdista, joten ens talvena uudestaan samassa paikassa.